sama omistaja, uusi osoite:
http://taciturn.altervista.org/hazard/h/poquoson.php
© Norsk Pintos
georgian grandetamma Poquoson, syntynyt 7.1.2014* USA
saddlebredverta 50%
164cm, musta tobiano
maahantuonut Hazard, omistaa Taciturn VRL-12909
koulupainote, VaB
rekisteröity tunnukselle VH14-244-0001
*4v 1.4.2014, 8v 1.8.2014
saddlebredverta 50%
164cm, musta tobiano
maahantuonut Hazard, omistaa Taciturn VRL-12909
koulupainote, VaB
rekisteröity tunnukselle VH14-244-0001
*4v 1.4.2014, 8v 1.8.2014
Taustaa
Olen aina ihaillut saddlebredien näyttäviä liikkeitä ja tsäpäkkää luonnetta, jotka tekevät rodusta niin kiehtovan. Jokin noissa siroissa showhevosissa vaan on aina viehättänyt minua niin, että niitä minulla on tätä nykyä useampikin kappale. Entäs sitten friisiläishevoset? Nuo tummat, hulmuharjaiset ritariratsut komeine, tuulen mukana lepattavine paksuine vuohistupsuineen ovat nekin lumonneet minut. Mikä olisikaan kauniimpi näky, kuin vapaana aamu-usvaisella metsäaukiolla, villiruusujen seassa harja hulmuten kirmaileva musta hevonen, joka hörähtäisi lempeästi sinut nähdessään? Entäs, jos puhuttaisiinkin sitten näiden kahden uskomattoman hienon hevosrodun risteytyksestä?
Voin vaikka vannoa, että putosin tuoliltani surffaillessani satunnaisesti netissä ja löytäessäni tuon georgian grandeksi kutsutun hevosrodun. Nähtyäni kuvat vain muutamasta yksilöstä, olin myyty. Niin alkoikin soittorumba jokaiselle mahdolliselle farmille josta voisi vain kuvitella saavansa tuon mystisen, lumoavan rodun edustajan. Suurin osa farmeista tarjosi eioota, kunnes eräälle Iowalaiselle tilalle soittaessani tärppäsi. Siellä oli juuri friisiläistamma kantavana saddlebredorista, ja varsa oli periaatteessa jo varattavissa. Sen enempää vanhemmista ynnä muista jutuista tiedustelematta käskin varata varsan nimelleni. Kun se syntyisi, tulisin sitä katsomaan. Ja heti kun se olisi vieroitusikäinen, hakisin sen itselleni Hazardiin.
Niin minä olin hommannut itselleni kaikkien aikojen ensimmäisen georgian grandeni. Mitä minä tuon rotuisella otuksella tekisin, sitä en vaan tiennyt. Siitä olin kuitenkin jo alusta asti varma, että tämän tammavarsan kanssa minä tulisin luomaan paljon upeita muistoja. Kasvattajansa luona Poquosoniksi risityn tammavarsan saapuessa Hazardiin, olin kuin puulla päähän lyöty. Se oli niin upea! Melko raakileen oloinen, vähän päälle vuoden ikäinen mustankirjava otus näytti niin suloiselta astellessaan ulos kuljetuskopista. Nuoresta iästään huolimatta se oli kuitenkin niin tasaisen rauhallinen että pihalle kokoontuneet tallilaiset ihmettelivät tätä oikein kovaan ääneen. Minun mussukaltani tuntui auttamatta puuttuvan se saddlebredin sähäkkyys, mutta ulkonäköä sillä kyllä oli. Tamman kasvettua aikuisen hevosen mittoihin, on minun pakko myöntää sen olevan yksi kauneimmista koskaan näkemistäni hevosista. Enkä varmasti valehtele.
Voin vaikka vannoa, että putosin tuoliltani surffaillessani satunnaisesti netissä ja löytäessäni tuon georgian grandeksi kutsutun hevosrodun. Nähtyäni kuvat vain muutamasta yksilöstä, olin myyty. Niin alkoikin soittorumba jokaiselle mahdolliselle farmille josta voisi vain kuvitella saavansa tuon mystisen, lumoavan rodun edustajan. Suurin osa farmeista tarjosi eioota, kunnes eräälle Iowalaiselle tilalle soittaessani tärppäsi. Siellä oli juuri friisiläistamma kantavana saddlebredorista, ja varsa oli periaatteessa jo varattavissa. Sen enempää vanhemmista ynnä muista jutuista tiedustelematta käskin varata varsan nimelleni. Kun se syntyisi, tulisin sitä katsomaan. Ja heti kun se olisi vieroitusikäinen, hakisin sen itselleni Hazardiin.
Niin minä olin hommannut itselleni kaikkien aikojen ensimmäisen georgian grandeni. Mitä minä tuon rotuisella otuksella tekisin, sitä en vaan tiennyt. Siitä olin kuitenkin jo alusta asti varma, että tämän tammavarsan kanssa minä tulisin luomaan paljon upeita muistoja. Kasvattajansa luona Poquosoniksi risityn tammavarsan saapuessa Hazardiin, olin kuin puulla päähän lyöty. Se oli niin upea! Melko raakileen oloinen, vähän päälle vuoden ikäinen mustankirjava otus näytti niin suloiselta astellessaan ulos kuljetuskopista. Nuoresta iästään huolimatta se oli kuitenkin niin tasaisen rauhallinen että pihalle kokoontuneet tallilaiset ihmettelivät tätä oikein kovaan ääneen. Minun mussukaltani tuntui auttamatta puuttuvan se saddlebredin sähäkkyys, mutta ulkonäköä sillä kyllä oli. Tamman kasvettua aikuisen hevosen mittoihin, on minun pakko myöntää sen olevan yksi kauneimmista koskaan näkemistäni hevosista. Enkä varmasti valehtele.
Luonne
Kotoisasti Sonyaksi nimetty, mustankirjava rakkauspakkaus ei voisi olla luonteeltaan yhtään kiltimpi ja rauhallisempi. Tammassa ei ehkä ole sitä tulisuutta mitä olisin odottanut saddlebredperimältä, mutta pirun hyvä hevonen se silti on. Friisiläisen tuoma koko ja näkö, ja tasaisen siisti luonne ovatkin tammassa niitä vahvimmin näkyviä asioita, mikä on toisaalta ihan hyväkin juttu. Sonya muistuttaakin hyvin pitkälti kirjavaa friisiläistä, ja saakin siitä hyvästä paljon kehuja ja ihailevia katseita ulkopuolisilta. Luonteeltaan tamma on todella kiltti, ja omaakin teräshemot. Se ei ota nokkiinsa, vaikka hoitaja käsittelisi vähän hutiloiden, tai jos ratsastettaessa käyttäisikin vähän turhan ronskeja apuja. Sonya osaa kyllä pitää puolensa jos tarve tulee, sillä ei vaan ole tapana kiihtyä jokaisesta turhanpäiväisestä pikkujutusta.
Hoidettaessa Sonya seisoo useimmiten kiltisti paikallaan, seuraten kuitenkin uteliaana hoitajan tekemisiä. Kaviot se nostaa nätisti, eikä varusteiden laitonkaan suhteen tule yleensä mitään ongelmia. Kengittäjää taikka eläinlääkäriä tamma ei arastele, ja sitä saa helposti käsiteltyä myös uudet tuttavuudet. Sonya ei liiemmin arastele juuri mitään taikka ketään, joten sen kanssa ei tarvitse pelätä kuinka johonkin uuteen juttuun oikein suhtaudutaan. Pesupaikalle tamma kävelee mielellään, se pitää vedestä oikein urakalla ja esimerkiksi kesäisillä uittoreissuilla se on pomminvarma uittokaveri, joka varmasti kastelee kaikki läsnäolijat.
Jatkuu...
Hoidettaessa Sonya seisoo useimmiten kiltisti paikallaan, seuraten kuitenkin uteliaana hoitajan tekemisiä. Kaviot se nostaa nätisti, eikä varusteiden laitonkaan suhteen tule yleensä mitään ongelmia. Kengittäjää taikka eläinlääkäriä tamma ei arastele, ja sitä saa helposti käsiteltyä myös uudet tuttavuudet. Sonya ei liiemmin arastele juuri mitään taikka ketään, joten sen kanssa ei tarvitse pelätä kuinka johonkin uuteen juttuun oikein suhtaudutaan. Pesupaikalle tamma kävelee mielellään, se pitää vedestä oikein urakalla ja esimerkiksi kesäisillä uittoreissuilla se on pomminvarma uittokaveri, joka varmasti kastelee kaikki läsnäolijat.
Jatkuu...
Sukupuu ja jälkikasvu
i. So Serious sdb,160cm,rnkrj,evm |
ii. Serial Winner sdb,158cm,rtkrj,evm |
iii. Serial Killer sdb,160cm,rt,evm |
iie. Kodin's Wiola sdb,157cm,mkrj,evm | ||
ie. So Sorry sdb,159cm,rn,evm |
iei. Say So sdb,156cm,rt,evm | |
iee. Unhappy Ulrika sdb,159cm,rn,evm | ||
e. Birgitte van Eiland fri,165cm,m,evm |
ei. Zvart van Eiland fri,166cm,m,evm |
eii. Brune van Eiland fri,167cm,m,evm |
eie. Nathaly v.d. Brannen fri,163cm,m,evm | ||
ee. Sophie van Weide fri,166cm,m,evm |
eei. Benno van Weide lisätietoa | |
eee. Silvia van Weide fri,164cm,m,evm |
18.08.2014 gg-o.Dagon of Hazard (i.Zsolt's Dijlovas)
22.10.2014 gg-t.Patricia of Hazard (i.Thijs van Nifterik)
28.12.2014 gg-t.Chiara of Hazard (i.Casparus v.d. Sneek)
22.10.2014 gg-t.Patricia of Hazard (i.Thijs van Nifterik)
28.12.2014 gg-t.Chiara of Hazard (i.Casparus v.d. Sneek)
Sukuselvitys
i.So Serious on vahvasti askellajipainotteisen suvun "musta lammas". Ori itse ei ole mikään lajin huippuosaaja, sen sijaan se on näyttänyt menestyvän helpoissa koululuokissa. Parhaimmillaan ori yltää aina HeA-tasolle, jolla se kilpaileekin tällä hetkellä. Kauhean menestynyt kisakonkari se ei kuitenkaan ole, mutta todella miellyttävä kouluratsu kuitenkin. Luonteeltaan So Serious on melko tsäpäkkää tyyppiä, ja syttyykin mitä helpoimmasta. Oikein käsiteltynä ori on kuitenkin hyvin kapasiteetikas ja mukava ratsu. Ori asuu kotitilallaan Upcreek Farmilla, jossa se toimii perheen tyttären ratsuna. Jälkeläisiä sillä on kaksi kappaletta, molemmat kouluratsastukseen painottuneita georgian grandeja.
ii.Serial Winner oli vahinkovarsa, joka laitettiin myyntiin heti sen tullessa luovutusikään. Nuorella iällä pikkuori oli varsinainen raasu, josta ei povattu tulevan juuri mitään. Koulutuksen myötä sen taidot kuitenkin alettiin pikkuhiljaa huomata, ja siitä tulikin oikein hyvä askellajiratsu. Hyvän kisamenestyksen myötä ori siirrettiin jo kuusivuotiaana osa-aikaiseen jalostuskäyttöön, kunnes se parin vuoden kuluttua siityi kokonaan jalostukseen. Jälkeläisiä Serial Winner ehti saada kolmekymmentä kappaletta, kunnes se kuoli vanhuuteen omaan karsinaansa. Jälkeläisilleen se periytti hyvin vahvasti taitoa askellajiratsastuksen saralla.
iii.Serial Killer olisi voinut saada massamurhaajan tittelin jo pikkuvarsana, sillä tämä luonnevikainen epeli hyökki ihmisten kimppuun jatkuvaan. Alkuun tätä luultiin vain varsamaiseksi kiukutteluksi joka häviäisi iän myötä. Orin kasvaessa jouduttiin kuitenkin toteamaan jonkin olevan pahasti vialla. Serial Killer joutui lopetettavaksi viisivuotiaana hyökättyään omistajansa kimppuun vakavin seurauksin. Ennen sitä ori ehti jättää maailmaan yhden jälkeläisen joka sekin oli vahinko. Se oli päässyt karkaamaan tammalaitumelle ja astumaan juuri varsakiimaan tulleen tamman. Serial Killerillä luultiin olevan aivokasvain, mutta ruumiinavauksessa ei löytynyt mitään tavallisesta poikkeavaa.
iie.Kodin's Wiola oli huippusukuinen tamma, joka siirtyi jalostuskäyttöön jo nuorella iällä käytyään ensin kiertämässä muutamat askellajikisat hyvällä menestyksellä. Tamma muutti jo nuorena suuresta hinnasta uudelle tallille, jossa se saikin kaikki kymmenen varsaansa. Viimeinen varsoista oli vahinko, sillä eräs ori pääsi astumaan tamman vahingossa. Jälkeläisilleen Wiola periytti suurta kisakapasiteettiaan sekä kaunista, hiilenmustaa väritystään. Tamma kuoli vanhuuteen tutulle laitumelle päästyään kunnioitettavaan 32 vuoden ikään.
ie.So Sorry oli huippusuvusta tuleva askellajilupaus, joka kuitenkin loukkaantui vakavasti nuorella iällä. Hevoskuljetusauton suistuttua jokeen tamma loukkasi vasemman etujalkansa niin pahasti, ettei sillä kehdattu enää pahemmin kilpailla. Tamma siirtyikin suoraan jalostuskäyttöön. Hyvän sukunsa takia se oli hyvin haluttu jalostukseen, mutta sillä teetettiin vain kolme varsaa jalkavaivojen alkaessa pahentua viimeisen varsan odotusaikana. Kun viimeinen varsa oltiin saatu vieroitettua, päätettiin So Sorry päästää tuskistaan ja lähettää se vihreämmille laidunmaille.
iei.
ie.
e.Birgitte van Eiland on Eilandin friisiläissiittolan helmi. Tamma on painottunut vahvasti kouluratsastukseen, tosin sillä on starttailtu myös muutamia valjakkoluokkia. Luonteeltaan tamma on mitä tasaisin, ja siitä syystä hyvä äitihahmo sekä omille että muiden varsoillekin. Birgitte onkin toiminut keinoemänä useammankin kerran kotitallillaan, jossa se on itse saanut neljä varsaa. Viimeisin eli viides varsoista on meidän Poquoson, joka luultavasti jääkin tamman viimeiseksi. Se syntyi Iowassa, jonne Birgitte muutti viettämään lokoisia eläkepäiviään. Tätä nykyä se toimiikin perheen pienimpien lemmikkinä ja puskamopona.
ei.Zvart van Eiland oli kotitallinsa ehdoton ykkösori. Tämä musta periyttäjä jätti jälkeläisilleen suuren kisakapasiteetin kouluratsastusta ajatellen, sekä komean ulkomuotonsa. Paikallisissa hevostäyttelyissä Zvart oli ehdoton tähti, ja se keräsikin vinon pinon palkintoja kaikenlaisista kissanristiäisistä. Luonteeltaan Zvart oli melko kärsimätön ja reipas, mutta kunnioitti ihmistä kaikin tavoin. Ori kuoli eläinlääkärin toimesta tuttuun tarhaan 22 vuoden iässä. Toistuva kaviokuume yltyi niin pahaksi, ettei mitään ollut enää tehtävissä. Jälkeläisiä Zvart ehti saada elämänsä aikana kokonaisa 16 kappaletta.
eii.
eie.
ee.Sophie van Weide oli vähän mitättömämpi tapaus kouluratsastuspiireissä, mutta kantakirjapalkittuna ja erittäin ryhdikkään ja kauniin ulkomuodon omaavana se oli haluttu tamma jalostusta ajatellen. Ei yhtään sijoitusta kisoissa koskaan saanut Sophie siirtyikin jalostuskäyttöön seitsenvuotiaana, ja sillä teetettin kahdeksan toinen toistaan lupaavampaa varsaa. Tamman huippurakenne yhdistettynä kilpailuissa hyvin menestyneiden orien huimaan kapasiteettiin takasivatkin upeita varsoja. Sophie kuoli kaviokuumeeseen kotitallillaan 24-vuotiaana.
eei.
eee.
ii.Serial Winner oli vahinkovarsa, joka laitettiin myyntiin heti sen tullessa luovutusikään. Nuorella iällä pikkuori oli varsinainen raasu, josta ei povattu tulevan juuri mitään. Koulutuksen myötä sen taidot kuitenkin alettiin pikkuhiljaa huomata, ja siitä tulikin oikein hyvä askellajiratsu. Hyvän kisamenestyksen myötä ori siirrettiin jo kuusivuotiaana osa-aikaiseen jalostuskäyttöön, kunnes se parin vuoden kuluttua siityi kokonaan jalostukseen. Jälkeläisiä Serial Winner ehti saada kolmekymmentä kappaletta, kunnes se kuoli vanhuuteen omaan karsinaansa. Jälkeläisilleen se periytti hyvin vahvasti taitoa askellajiratsastuksen saralla.
iii.Serial Killer olisi voinut saada massamurhaajan tittelin jo pikkuvarsana, sillä tämä luonnevikainen epeli hyökki ihmisten kimppuun jatkuvaan. Alkuun tätä luultiin vain varsamaiseksi kiukutteluksi joka häviäisi iän myötä. Orin kasvaessa jouduttiin kuitenkin toteamaan jonkin olevan pahasti vialla. Serial Killer joutui lopetettavaksi viisivuotiaana hyökättyään omistajansa kimppuun vakavin seurauksin. Ennen sitä ori ehti jättää maailmaan yhden jälkeläisen joka sekin oli vahinko. Se oli päässyt karkaamaan tammalaitumelle ja astumaan juuri varsakiimaan tulleen tamman. Serial Killerillä luultiin olevan aivokasvain, mutta ruumiinavauksessa ei löytynyt mitään tavallisesta poikkeavaa.
iie.Kodin's Wiola oli huippusukuinen tamma, joka siirtyi jalostuskäyttöön jo nuorella iällä käytyään ensin kiertämässä muutamat askellajikisat hyvällä menestyksellä. Tamma muutti jo nuorena suuresta hinnasta uudelle tallille, jossa se saikin kaikki kymmenen varsaansa. Viimeinen varsoista oli vahinko, sillä eräs ori pääsi astumaan tamman vahingossa. Jälkeläisilleen Wiola periytti suurta kisakapasiteettiaan sekä kaunista, hiilenmustaa väritystään. Tamma kuoli vanhuuteen tutulle laitumelle päästyään kunnioitettavaan 32 vuoden ikään.
ie.So Sorry oli huippusuvusta tuleva askellajilupaus, joka kuitenkin loukkaantui vakavasti nuorella iällä. Hevoskuljetusauton suistuttua jokeen tamma loukkasi vasemman etujalkansa niin pahasti, ettei sillä kehdattu enää pahemmin kilpailla. Tamma siirtyikin suoraan jalostuskäyttöön. Hyvän sukunsa takia se oli hyvin haluttu jalostukseen, mutta sillä teetettiin vain kolme varsaa jalkavaivojen alkaessa pahentua viimeisen varsan odotusaikana. Kun viimeinen varsa oltiin saatu vieroitettua, päätettiin So Sorry päästää tuskistaan ja lähettää se vihreämmille laidunmaille.
iei.
ie.
e.Birgitte van Eiland on Eilandin friisiläissiittolan helmi. Tamma on painottunut vahvasti kouluratsastukseen, tosin sillä on starttailtu myös muutamia valjakkoluokkia. Luonteeltaan tamma on mitä tasaisin, ja siitä syystä hyvä äitihahmo sekä omille että muiden varsoillekin. Birgitte onkin toiminut keinoemänä useammankin kerran kotitallillaan, jossa se on itse saanut neljä varsaa. Viimeisin eli viides varsoista on meidän Poquoson, joka luultavasti jääkin tamman viimeiseksi. Se syntyi Iowassa, jonne Birgitte muutti viettämään lokoisia eläkepäiviään. Tätä nykyä se toimiikin perheen pienimpien lemmikkinä ja puskamopona.
ei.Zvart van Eiland oli kotitallinsa ehdoton ykkösori. Tämä musta periyttäjä jätti jälkeläisilleen suuren kisakapasiteetin kouluratsastusta ajatellen, sekä komean ulkomuotonsa. Paikallisissa hevostäyttelyissä Zvart oli ehdoton tähti, ja se keräsikin vinon pinon palkintoja kaikenlaisista kissanristiäisistä. Luonteeltaan Zvart oli melko kärsimätön ja reipas, mutta kunnioitti ihmistä kaikin tavoin. Ori kuoli eläinlääkärin toimesta tuttuun tarhaan 22 vuoden iässä. Toistuva kaviokuume yltyi niin pahaksi, ettei mitään ollut enää tehtävissä. Jälkeläisiä Zvart ehti saada elämänsä aikana kokonaisa 16 kappaletta.
eii.
eie.
ee.Sophie van Weide oli vähän mitättömämpi tapaus kouluratsastuspiireissä, mutta kantakirjapalkittuna ja erittäin ryhdikkään ja kauniin ulkomuodon omaavana se oli haluttu tamma jalostusta ajatellen. Ei yhtään sijoitusta kisoissa koskaan saanut Sophie siirtyikin jalostuskäyttöön seitsenvuotiaana, ja sillä teetettin kahdeksan toinen toistaan lupaavampaa varsaa. Tamman huippurakenne yhdistettynä kilpailuissa hyvin menestyneiden orien huimaan kapasiteettiin takasivatkin upeita varsoja. Sophie kuoli kaviokuumeeseen kotitallillaan 24-vuotiaana.
eei.
eee.